Finland

Sandhamn-dekkarit ovat kääntäjälle yhtä aikaa kiehtovia ja haastavia töitä.
Saaristomiljöön kuvaus vaatii huolellista sanastoon paneutumista, ja toisaalta on tehtävä töitä oikean tunnelman tavoittamiseksi. Sanoisin melkein, että Sandhamn on poliisi Tomas Andreassonin ja pankkijuristi Nora Linden lisäksi Vivecan romaanien kolmas päähenkilö. Sisapiirissä-kirjan käännettyäni näen silmissäni erityisesti Villa Brandin vanhanaikaisine kalusteineen ja Mårbackan pelargoneineen.
Veneet ja purjehdus ovat luonnollisesti tärkeässä roolissa, ja mikäpä piristäisi kääntäjän päivää paremmin kuin se, että saa kuvitella keinuvansa purjeveneessä säkenöivällä merellä.
Juridiikan kiemuroihinkin kääntäjäpolo saa Sandhamn-kirjojen myötä sukeltaa; onneksi minulla on ollut apuna lakimiespoikani, jota olenkin pommittanut lukuisilla kysymyksillä!
Vivecan kirjojen henkilögalleria on monipuolinen ja aito, henkilöt tuntuvat uskottavilta ajatuksineen ja tunteineen. Luontevan replikoinnin kääntäminen on aina ilo.
Juonenkäänteet ovat sopivan yllättäviä, ja välillä sanoja pitää kieputella oikein urakalla, jotta vinkit paljastuvat lukijalle juuri oikealla hetkellä kieltemme erilaisuudesta huolimatta. Ruotsissa on han ja hon, suomessa vain yksi hän, jolla viitataan molempiin sukupuoliin, ja muun muassa tämä pitää kääntäjän aina varpaillaan.
Odotan jo malttamattomana, että pääsen kääntämään seuraavaa pöydälläni odottavaa Sandhamn-dekkaria.